Pala elektronisen musiikin historiaa

Erkki Kurenniemen syntetisaattorit 1970-luvulta ovat merkittävä osa suomalaisen elektronisen musiikin historiaa ja ne tunnetaan myös maailmalla. Nyt tutkija ja mediataiteilija Jari Suominen rakentaa kopiota Kurenniemen ensimmäisestä DIMI-syntetisaattorista, DIMI-A:sta. Vaikeaksi projektin tekee se, että soittimesta ei ole löytynyt minkäänlaista dokumentaatiota.

– Kovin esitetty teoria on, että Kurenniemi olisi unohtanut paperit ruotsinlaivan yökerhoon. Mutta kun soittimen avaa, näkee että sisällä on satoja ic-piirejä, joista on asetonilla pyyhitty pois merkinnät, Suominen kertoo. Kurenniemi suunnitteli myyvänsä soitinta, ja pelkäsi jonkun varastavan ideansa. Dokumentit saattavatkin olla kateissa siksi että ne on piilotettu niin hyvin, ettei kukaan löydä niitä.

dimia_suominen

Dokumentaation puute tekee projektista haastavan, mutta se on myös syy, miksi kopion rakentaminen on niin tärkeää: jos vanhat soittimet hajoavat, niitä on mahdoton korjata ilman tarkempaa tietoa laitteesta. Kopiota rakentaessaan Suominen tulee samalla testanneeksi, onko hän tehnyt dokumentaation oikein.

– Tyhmiin asioihin menee paljon aikaa, Suominen kertoo. Esimerkiksi oikeanlaisten osien etsiminen vaatii notkumista eBayssä. DIMI-A:sta löytyy paljon osia, joiden alkuperää on vaikea arvata ja siksi on vaikea tietää, mistä samanlaisia alkaisi edes etsiä.

– Soittimessa on esimerkiksi liitin, jollaisia tavallisesti käytetään lentokoneissa. Soittimessa käytettyjä korttiliittimiä metsästäessäni päädyin ohjuksia asiakkailleen kauppaavien yhtiöiden nettisivustoille.

Uudelleen löydetyt aarteet

Helsingin yliopistolla on melko kattava kokoelma Kurenniemen suunnittelemia soittimia. Kaikki soittimet ovat mittatilaustöitä ja keskenään erilaisia.
Suominen on tutkinut Kurenniemen soittimia vuodesta 2005 lähtien. Hän päätyi kirjoittamaan niistä artikkeliaan huomattuaan, että aiempia tekstejä löytyi varsin vähän, ja nekin harvat perustuivat osittain huhupuheisiin.

dimi

DIMI-A:n tutkiminen tuo tietoa paitsi teknologian ja elektronisen musiikin historiasta, myös 1960-ja -70-lukujen underground-liikehdinnästä. Soitimeen linkittyy läheisesti myös Elektromusiikki Oy. Kulosaaressa sijainnut sähköurkuja ja diskoteekkeja – kuten DJ-laitteistoja 1960-luvulla kutsuttiin – kauppaava yhtiö oli solmukohta, jossa musiikista ja underground kulttuurista kiinnostuneet viihtyivät.

– Vaikka pitää soittimen tutkimuksen keskiössä, siihen tulee sivurönsyjä. Elektromusiikki Oy:n tarina tulee olemaan yksi näistä rönsyistä.

Kun kopio on valmis, se päätyy Suomisen omaan studioon ja osaksi hänen projektejaan. Ajatuksena on myös lainata soitinta muille kiinnostuneille.

– DIMI-A ei ole soinnillisesti mielenkiintoisin Kurenniemen soittimista. Sen sointi on hyvin samankaltainen kuin 1990-luvun kännykkä, johon itse oli näpytellyt inisevän soittoäänen. Se on kuitenkin uniikki soitin ja tärkeä kappale suomalaisen elektronisen musiikin historiaa. Kyllä siitä pitää saada dokumentaatio sille tasolle, ettei tarvitse parin sadan vuoden päästä ihmetellä, mikä tuo oli.

dimia-paperi

Dimi-A:n sointia voi kuunnella Ylen Elävässä arkistossa.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi vuonna 2015 Jari Suomiselle apurahan Erkki Kurenniemen DIMI-A-soittimen tutkimiseen.
, Jenni Heikkinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *