Fysiikan lakeja uhmaavaa musiikkia Taidekoti Kirpilässä

Vaikka Taidekoti Kirpilä on ensisijaisesti tunnettu mittavasta taidekokoelmastaan, toimii kotimuseo myös upeana taustana suomalaiselle musiikille. Kirpilässä järjestetään taas syksyn mittaan useita inspiroivia konsertteja, joiden ohjelmisto vaihtelee folkista liediin.

Konserttien taiteellisena johtajana toimii Harri Kuusijärvi, Helsingissä vaikuttava lappilainen harmonikkataiteilija. Oman Koutus-yhtyeensä lisäksi hän on vaikuttanut muun muassa Kansallisteatterin, Helsingin kaupunginteatterin sekä YLE Radioteatterin produktioissa.

”Kuusijärvi palkattiin tehtävään, kun taidekodin ohjelmistoa haluttiin laajentaa siten, ettei se määrittyisi vahvasti minkään genren kautta”, kertoo museonjohtaja Johanna Ruohonen.

Kuusijärvelle musiikillisten rajojen rikkominen onkin ominaista. ”Toimin itse muusikkona ja säveltäjänä uuden musiikin parissa hyvin vaihtelevissa ympäristöissä. Musiikillinen kotikenttäni on jossain nykymusiikin, kansanmusiikin, jazzin ja improvisoidun musiikin rajapinnoilla”, taiteilija toteaa. ”Konserttisarjan taidemusiikki ei tunne genrerajoja, vaan luvassa on ennakkoluulottomia, rohkeita ja oivaltavia esityksiä niin klassisen musiikin, jazzin kuin maailmanmusiikin taitajilta. Keikoille on saatu osaajia eri puolilta suomalaisen musiikin hiekkalaatikkoa.”

Uuden taidemusiikin ja sen tekijöiden kirjo on Suomessa valtava. Kuusijärven tavoitteena on, että konserttisarja toisi tätä monimuotoisuutta esiin mahdollisimman laajasti. ”Olisi ihanaa, jos sarja pystyisi avaamaan kuulijoille ovia sellaisiin musiikillisiin maailmoihin, joista he eivät ole aiemmin olleet tietoisia”, Kuusijärvi toteaa toiveikkaana.

Syksyn konserttisarjassa kuullaan mm. fysiikan lakeja uhmaavia sovituksia 1900-luvun alun orkesterimusiikista, sekä runoudesta inspiraationsa saanutta sanatonta laulua ja improvisaatiota.

”Vaikka ohjelmistoa on haluttu vahvasti uudistaa, myös pitkään jatkunut lied-konserttisarjamme jatkuu hieman pienimuotoisempana uuden ohjelmiston sisällä”, lohduttaa Ruohonen perinteisten lied-konserttien ystäviä.

”Syksyn ohjelma on vasta pieni raapaisu suomalaisen musiikin monimuotoisuuteen. Mielenkiintoisia projekteja ja tekijöitä on niin valtavasti, että pulaa hienoista esityksistä ei varmasti ole tulevaisuudessakaan”, lupaa Kuusijärvi selvästi jo uudet kuviot mielessään.

Koko syksyn konserttiohjelmisto löytyy osoitteesta: taidekotikirpila.fi/tapahtumat/

Teksti: Anna Bui
Kuva: Juho Aittokallio

Taidekoti Kirpilä on lääkäri Juhani Kirpilän (1931-1988) Kulttuurirahastolle lahjoittama koti, jossa on esillä hänen keräämänsä suomalaisen taiteen kokoelma.
, Anna Bui.

Taiteellisen inspiraation lähteillä

”Matka oli ihan mieletön! Se osui sellaiseen kohtaan elämässäni, etten etukäteen edes tiennyt varmasti mihin se on minua viemässä”, kertoo Barcelonasta Suomeen palannut Corporeal Mime -näyttämötaiteilija Reetta Honkakoski. Hän sai Suomen Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan vuonna 2017 Ranskan Montpellieriin ja Espanjan Barcelonaan suuntautuvaan verkostoitumishankkeeseen. ”Olin sisällyttänyt projektiin kaksi eri matkaa, jotka loppujen lopuksi sulautuivat yhdeksi. Olimme työparini Saija Nojosen kanssa Ranskassa ja Espanjassa yhteensä 7 viikkoa.”

Corporeal Mime -treeniä Barcelonassa yhdessä Cia Ophelia de Teatron kanssa.
Corporeal Mime -treeniä Barcelonassa yhdessä Cia Ophelia de Teatron kanssa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijalle ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelynsä tueksi. Se eroaa muista vastaavista apurahoista siten, ettei se ole tiukkaan rajattu pelkästään esimerkiksi esitysvierailun matkakuluihin, vaan apurahan avulla voi viettää kohteessa pidemmän aikaa työskennellen ja verkostoja luoden. Tämä mahdollisti myös Honkakosken tutustumisen Corporeal Mime -teatterisuuntauksen kansainväliseen kenttään, sillä liikkuvuusapuraha kattoi matka- ja majoituskulujen lisäksi myös rahtikulut, jotka syntyivät Montpellieriin viedyn Duetto Yhdelle -esityksen rekvisiitan kuljettamisesta.

”Liikkuvuusapuraha on todella merkityksellinen juuri sen takia, että se mahdollistaa uusien ovien ja oman mielen avartamisen eri tavalla kuin mikään muu Suomesta tällä hetkellä saatava apuraha”, Honkakoski kiittää.

Alansa ainoa edustaja Suomessa

Corporeal Mime on fyysisen teatterin suuntaus ja Suomessa hyvin marginaalinen taiteenlaji. Reetta Honkakoski onkin maamme ainut kyseiseen ilmaisuun ja liiketekniikkaan erikoistunut näyttämötaiteilija. Hän opiskeli taidesuuntausta seitsemän vuoden ajan Lontoossa, jonka jälkeen palasi takaisin Suomeen teatterin pariin.

”Lähdin aikoinaan intuitiivisesti etsimään työvälineitä siihen, että voisin tehdä fyysisen teatterin esityksiä itsenäisesti. Löysin Lontoosta siihen työvälineet sekä esiintyjänä, ohjaajana että kouluttajana”, taiteilija kertoo.

”Tämän kaltaisia kaikenkattavia taidemuotoja ja liiketekniikoita ei Euroopassa hirveästi ole, ja törmäsinkin Corporeal Mimeen vähän sattuman, tai kenties kohtalon kautta.  Taiteenlajini on hyvin marginaalinen, mutta jos yhtään fyysisen teatterin kentällä liikkuu, niin siihen törmää ennen pitkää. Jollakin tavalla valinta oli minulle loppujen lopuksi ilmiselvä.”

Kollegoiden vertaistuki on tärkeää myös taiteentekijöille, ja Suomessa tämä on haaste Honkakoskelle. ”Liikkuvuusapurahan avulla pääsin näkemään miten muut toimivat ja tekevät. Se avasi silmiäni ja ymmärsin, että työtäni voi tehdä myös kansainvälisellä kentällä. Minun ei tarvitsekaan valita, toiminko Suomessa vai ulkomailla, vaan voin toimia molemmissa yhtä aikaa.”

Apurahan avulla uusi elämä teokselle

Reetta Honkakoski: Duetto yhdelle. Kuva: Daniela Sbrisny
Reetta Honkakoski: Duetto yhdelle. Kuva: Daniela Sbrisny

Honkakosken mukaan vapaalla kentällä toimivien freelancer-taiteilijoiden kannalta on todella merkittävää, että teoksia voi viedä ulkomaille. Se kasvattaa teoksen elinkaarta merkittävästi. ”Suomessa on niin pienet teatteriyleisöt, että jos kiertue- ja vierailumahdollisuuksia ei olisi, teoksia, joita tehdään pitkään rakkaudella ja pieteetillä, esitettäisiin hyvin lyhyen aikaa.”

Ranskassa Honkakoski vieraili Mime in Motion -festivaalilla, jonne hänet oli kutsuttu esiintymään Duetto yhdelle -sooloteoksella. Vaikka kyseessä on sooloteos, kiertueella on aina mukana neljän hengen ryhmä. Lavalla on suuri nojatuoli ja pyörätuoli, sekä Honkakosken lisäksi valtava jänisnukke.

”Esitys on kiertueita ajatellen epäkäytännöllinen, mutta on ihanaa että olen pystynyt tekemään työni taiteellisista lähtökohdista eikä siitä, mikä olisi kiertueen kannalta kätevin. Jos olisin lähtenyt luomaan teosta käytännön näkökulmasta, minulla olisi kiertueella mukana pieni matkalaukku jossa olisi ehkä puku ja kangasta, eikä lavalla olisi minun lisäkseni yhtään mitään. Matkustaisin yksin ja hyväksyisin, että olosuhteet olisivat todella haastavat. Sellainen taiteen tekeminen ei kiinnosta minua. On ihanaa tehdä töitä teoksen ehdoilla!” Honkakoski toteaa.

Verkostoitumista ja pattereiden latausta

Honkakosken verkostoitumismatka ei mennyt hukkaan, sillä Barcelonan vierailu poiki sooloesitykselle uuden esitysvierailun.

”Barcelonassa alkoi tuotannollinen yhteistyö brasilialaisen tuottajan Angela Lyran kanssa, joka pystyy myymään esityksiäni portugalin- ja espanjankieliseen maailmaan. Tämä yhteistyö mahdollisti heinäkuussa 2018 tapahtuvan kahden viikon vierailumatkan Brasiliaan. Se on kyllä aika huikeaa!”

Euroopan matka käynnisti myös taiteellisen yhteistyön barcelonalaisen Companyn Cie Ofelia de Theatre’n kanssa. Yhteistyön tulos nähdään elokuussa 2018 Helsingin Taiteiden yössä.

Suuria suunnitelmia on myös festivaalin saralla. Montpellieristä lähtöisin oleva Hors Lits -taidefestivaali inspiroi Honkakosken perustamaan oman Hors Lits -ryhmän, ja 31.8.–1.9.2018 järjestetäänkin jo ensimmäinen urbaani taidefestivaali Helsingissä. ”Konseptin idea on, että taiteilijat järjestävät pienimuotoisia esityksiä yleisölle yksityiskodeissa. Suoraan taiteilijalta katsojalle, kaikki portinvartijat siitä välistä on leikattu pois”, selittää Honkakoski.

Kaiken kaikkiaan verkostoitumismatka onnistui yli odotusten. ”Barcelonan matkaosuuden tarkoitus oli enemmänkin pattereiden lataus ja taiteellisen inspiraation lähteiltä ammentaminen. Taiteilijana kaikki nähty ja koettu jää itämään alitajuntaan ja sydämeen. Ne saattavat ajan kanssa pulppuilla esitysideoiksi, joten saa nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa.”

Lisätietoa:
Helsingin Hors Lits -tapahtuma: https://www.facebook.com/events/309056256521278/
www.reettahonkakoski.com

Teksti: Anna Bui
Kuvat: Duetto yhdelle/Daniela Sbrisny, muut Honkakosken oma arkisto

Reetta Honkakoski sai vuonna 2017 4 500 euron liikkuvuusapurahan verkostoitumiseen Corporeal Mime -teatterin eurooppalaisella kentällä Espanjassa ja Ranskassa.
, Anna Bui.

Ennen niitettiin mitä kylvettiin – nyt saa mitä tilaa

– On mielenkiintoista, että Raamatun sananlaskut – kuten ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” – ovat edelleen käytössä arkipuheessa. Kenties ne ovat asettuneet arkikieleen niin itsestäänselvyyksinä, että harva edes tiedostaa käyttävänsä Raamatusta peräisin olevia ilmauksia, pohtii Liisa Granbom-Herranen, joka tutki väitöskirjassaan suomalaisten sananlaskujen nykykäyttöä. Kävi ilmi, että sananlaskuilla on edelleen paikkansa arkikielisessä keskustelussa, mutta niiden tulkinnat muuttuvat.

Granbom-Herrasen tutkimusaineistona olivat Salon Seudun Sanomiin julkaistavaksi tarkoitettuina mielipidekirjoituksina lähetetyt tekstiviestit. Viiden vuoden aikana lähetettyjä viestejä oli noin 70 000. Ne sisälsivät yli 7 000 sananlaskua tai viittausta sananlaskuun.

”Sananlaskun käyttö tai viittaus sananlaskuun mielipiteenilmauksissa sisältää oletuksen, että lukijat tunnistavat sen. Salon Seudun Sanomiin lähetettyjen tekstiviestien sisältämät sananlaskut kertovatkin sananlaskujen aktiivisesta roolista mielipiteen idean vahvistajina. Sananlaskuilla on edelleen varteenotettava osansa vakuuttavassa kielenkäytössä”, Granbom-Herranen toteaa.

Liisa Granbom-Herranen tarkasteli sananlaskuja niiden käyttöyhteyden näkökulmasta. Selvisi, että sananlaskun käyttö on harkittua, ja käyttö palvelee yleensä yhtä tai useampaa tarkoitusperää.

”Sananlaskujen, kuten muunkin suullisen perinteen käytön ja tulkinnan, perusta on aina ollut arkielämässä. Niiden käyttöyhteys liittyy tavalla tai toisella käyttäjän omaan elämään.

Tekstiviestien sisältämien sananlaskujen käyttöyhteyden tarkastelussa selvisi, että perinteiset sananlaskut esiintyvät yhdessä modernien sananlaskujen kanssa. ”Vanhat tunnetut sananlaskut tunnistuvat luotettavammin kuin modernit sananlaskut tai mahdollisesti sananlaskuiksi kehittyvät ilmaisut”, Granbom-Herranen toteaa.

Granbom-Herranen havaitsi, että nykykäyttäjä saattaa lyhentää sananlaskuja tai yhdistää niitä toisiin sanalaskuihin. Aina sananlaskuja ei edes haluta käyttää kokonaisina, vaan käyttäjälle saattaa riittää pelkkä viittaus niihin: ”Mikäs se olikaan se ahneen loppu”.

Nykyaikana sananlaskuja käytetään varsin mielenkiintoisissakin yhteyksissä, jos ajatellaan niiden oletettua perusmerkitystä. Sananlaskut ovat lyhentyneet, niistä voidaan jättää loppu pois kuten usein käy esimerkiksi ”Oma maa mansikka” tai ”Moni kakku päältä kaunis” sananlaskuille, Liisa Granbom-Herranen kertoo.

Väitöstutkimuksen mukaan nykypäivän sananlasku voi olla yhdistelmä useammasta eri aikakauden sananlaskusta tai vaikkapa sananlaskusta ja fraasista. Traditionaaliset sananlaskut samoin kuin Raamatusta peräisin olevat sananlaskut muuttavat muotoaan.

”Sananlaskun asettuessa uuteen kulttuuriseen käyttöyhteyteen sen muoto ja tarkoite usein muuttuvat. Tutkimus osoitti, että sananlaskut ovat varsin muuttumattomia ilmauksia ja traditionaalisiin sananlaskuihin sisältyy edelleen agraaritalouden termejä, mutta sananlaskuja käytetään uusissa ympäristöissä ja niiden tulkinnat muuttuvat”, Granbom-Herranen toteaa. ”Sananlaskut saavat uusia tulkintoja – ja mielestäni niiden tuleekin saada. Onhan koko elinympäristömme muuttunut.”

Teksti: Turun yliopisto
Kuva: Robert Seger

Kasvatust. tohtori, fil. maisteri Liisa Granbom-Herranen on saanut apurahoja vuonna 2010 ja 2014 Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastolta sananlaskuja tekstiviesteinä koskevaan tutkimukseensa.
, Anna Bui.

Taiteilijaelämää suurkaupungin sykkeessä

Kulttuurirahaston residenssiohjelma vie taiteilijoita maailmalle tekemään luovaa työtä ja verkostoitumaan kansainvälisesti. Syksyllä 2018 ohjelmassa on hakukohteina jo seitsemän residenssiä ympäri maailmaa, Portugalista aina Etelä-Koreaan ja Australiaan asti.

Yksi residenssiohjelman uusista tulokkaista on New Yorkin Brooklynissa sijaitseva Triangle, joka luo taiteilijoille upean mahdollisuuden työskennellä yhdessä taidemaailman tärkeimmistä kaupungeista.

Kuvataiteilija Liinu Grönlund työskenteli Triangle-residenssissä kolmen kuukauden ajan vuonna 2014 Suomen New Yorkin Kulttuuri-instituutin järjestämän ja Suomen Kulttuurirahaston rahoittaman ohjelman avulla.

”Paikan vaihtaminen helpottaa minua aina suuresti. Hetken aikaa on irtonainen tunne ja sitten ajattelu alkaa kulkea uusiin suuntiin”, kertoo Grönlund kokemuksestaan.

Kuva: AV-Arkki

Liinu Grönlund on helsinkiläinen videon ja elokuvan parissa työskentelevä taiteilija. Hänen teoksensa käsittelevät usein ihmisen ja luonnon suhdetta henkilökohtaisella tasolla, ja tutkijoiden tekemä työ kiinnostaa häntä erityisesti. Brooklynin työskentelyjakson aikana hän teki taustatyötä uutta videoteosta varten, jossa taiteilija karusta aiheesta huolimatta pohtii toivoa.

”Kokosin teokseen ajatuksia selviytymiseen nykyisessä lamaannuttavassa maailmanpoliittisessa ilmapiirissä, sekä elämiseen ympäristötuhon kanssa. Kirjoitin ja kuvasin päiväkirjamaisesti suurkaupungin luontoa ja kohtaamiani näkyjä muun muassa rauhallisilla rannoilla Staten Islandilla ja Rockaway’ssa, kaupungin puistoissa ja kaduilla halloweenina”, Grönlund muistelee. ”Tallensin myös ekologin kanssa käymäni pitkän keskustelun kulkiessamme ympäri East Villagea.”

Verkostoituminen onkin yksi residenssiohjelman parhaista puolista. Työskentelyjaksojen aikana järjestetään usein erilaisia tapahtumia ja taiteilijat pääsevät tapaamaan uusia ihmisiä, erityisesti muita taiteilijoita kansainväliseltä kentältä. Grönlundin residenssijakson aikana Trianglessa järjestettiin muun muassa Open Studios -tapahtuma sekä kuraattoritapaamisia.

Myös tutun ympäristön ulkopuolelta saatava palaute on taiteilijoille tervetullutta.
”Sain teoksistani ja työskentelystäni paljon palautetta. Nykissä keskustelu on innostunutta ja nautin siitä suuresti. Taidemaailma New Yorkissa on myös tosi erilainen kuin Helsingissä ja se haastaa omaa ajattelua. Taiteilijat ovat aktiivisia toimimaan yhteisöissään ja siellä syntyy isoa poliittista liikehdintää, muun muassa Trumpin hallituksen toimia vastaan”.

Näkymä residenssin katolta.

Elämisen rahoittaminen taiteilijan työllä ei ole aina helppoa, ja Kulttuurirahaston residenssiohjelma pyrkii osaltaan vastaamaan tähän haasteeseen. Myös Grönlund koki työhuoneen saamisen residenssijakson ajalle merkittävänä, sillä hänellä ei ole ollut varaa vuokrata työhuonetta Helsingissä.

”Työtila oli hiljainen ja valoisa ja residenssissä sai paljon aikaa omille ajatuksille. Se oli rauhallinen turvapaikka kiireisen kaupungin keskellä.  Olen kiitollinen kaikista käymistäni keskusteluista ja residenssijakson aikana tapahtuneet kohtaamiset muuttivat sekä työskentelyäni että ajatteluani.”

Teksti: Anna Bui
Kuvat: Liinu Grönlund

Triangle-residenssi on osa Suomen Kulttuurirahaston residenssiohjelmaa vuodesta 2019 alkaen. Yhteistyö jatkaa Suomen New Yorkin Kulttuuri-instituutin järjestämää ja SKR:n rahoittamaa ohjelmaa, jonka avulla 15 taiteilijaa työskenteli Trianglessa vuosina 2014-2018.
, Anna Bui.