Koulun juhlat voivat opettaa paljon

Toukokuussa kouluissa valmistaudutaan kevätjuhliin. Valmisteluun kannattaisi ottaa mukaan koko koulu, sanoo yläkoulujen juhlista ja muista yhteisistä tapahtumista väitöskirjaa tekevä Pia-Maria Niemi.

– Jos koulun henki on hyvä, se näkyy juhlissa ja toisaalta juhlat ovat tärkeässä osassa yhteishengen luomisessa.

Erilaiset tapahtumat ovat myös tilaisuus opetella taitoja. Juhlien järjestely ja niissä esiintyminen opettavat esimerkiksi yhdessä toimimista, pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, neuvottelutaitoja, rohkeutta ja esiintymistaitoja. Lisäksi niistä voi saada onnistumisen kokemuksia, kun ylittää itsensä.

Kenen vastuulla juhlat ovat?

Jos juhlien järjestelyissä huomioidaan koko kouluyhteisö, vaikkapa keräämällä ideoita laajasti oppilaskunnalta tai mahdollistamalla yleisön osallistuminen esityksiin, on lopputuloskin usein parempi, Niemi sanoo. Silloin juhlista tulee enemmän koko koulun tapahtuma.

Ongelmakohtia ovat Niemen mukaan se, että yläkoulun juhlien järjestäminen jää helposti muutaman opettajan vastuulle ja että aineenopettajille voi tulla yllätyksenä se, että opettajan työhön voi kuulua myös yhteisten tilaisuuksien järjestämistä. Niemen mielestä yhteisten tapahtumien merkityksestä olisikin syytä puhua enemmän opettajankoulutuksessa.

Niemi tarkastelee tutkimuksessaan sekä koulun perinteisiä juhlia kuin uudenlaisia tapahtumiakin, esimerkiksi halloween- ja ystävänpäivän juhlia.
– Erityisesti uudemmat juhlat ovat usein hyvin pitkälti oppilaiden ideoista lähtöisin ja oppilaat ovat niiden järjestelyissä aktiivisia.

niemi

Suvivirsi on vain pieni osa juhlaa

Niemen tutkimuksessa opettajat korostivat juhlien merkitystä koulun ja suomalaisuuden tunnusmerkkien ylläpitäjänä. Heistä juhlat kuten itsenäisyyspäivä ovat tärkeitä traditioita. Oppilaiden ajatuksissa taas korostuu juhlien merkitys tapahtumina, jotka tuovat vaihtelua koulun arkeen ja lisäävät motivaatiota ja viihtyvyyttä.

Varsinkin oppilaiden suhtautuminen traditioihin on joustavaa. Se näkyy esimerkiksi kun puhutaan Suvivirrestä, joka usein nousee aiheeksi kevätjuhlista kirjoitettaessa.
– Tekemissäni opettajien ja oppilaiden haastatteluissa Suvivirsi ei ole ollut samanlainen ongelmakysymys kuin lehdistössä vaan siihen on suhtauduttu ensisijaisesti positiivisena perinteenä. Ymmärrystä on myös löydetty sille, että joku voi kokea sen ongelmallisena, Niemi kertoo.

Tapahtumat ovat oppilaille tärkeitä ja Niemi toivoo opettajien tiedostavan sen.
– Moni muistaa vuosienkin päästä millaista oli esiintyä juhlassa tai seurata jotain esitystä.

Onnistuminen ei kuitenkaan välttämättä vaadi ihmeitä.
– Pitkälle päästään jo sillä, että kiinnitetään huomiota siihen millaisia juhlia järjestetään ja miten niitä järjestetään, Niemi sanoo.

Kuva: Harri Tahvanainen

Suomen Kulttuurirahasto myönsi vuosijuhlassaan 27.2.2015 teologian maisteri Pia-Maria Niemelle apurahan yläkoulun juhlia ja muita yhteisiä tapahtumia yhteisöllisyyden ja aktiivisen kansalaisuuden näkökulmista tutkivan väitöskirjatyön viimeistelyyn.
, Jenni Heikkinen.

Pre Helsinki esittelee suomalaisen suunnittelun parhaimmistoa

Pre Helsinki -muotiviikko esittelee ja tukee kovassa nosteessa olevaa suomaista muotia. Toukokuisin Helsingissä järjestettävä tapahtuma kokoaa yhteen muotinäytöksiä, seminaareja, näyttelyitä ja työpajoja. Lisäksi avataan pop-up kauppa, joka myy suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita, mallikappaleita ja uniikkitöitä, joita ei normaalisti Suomesta saa.

Pre Helsinkiin on kuratoitu mukaan joukko suomalaisen muodin kärkinimiä. Mukava ovat suunnittelijat Elina Määttänen, Sasu Kauppi, Satu Maaranen (kuvassa) ja Laura Juslin sekä brändit Samuji, R/H sekä ensæmble.

– Suomalainen suunnittelu eroaa muusta pohjoismaisesta suunnittelusta taiteellisuudellaan. Pre Helsinki liikkuukin muodin ja taiteen välimaastossa ja pyrkii herättämään keskustelua, kertoo tapahtuman perustaja Martta Louekari.

Pre Helsinki -tapahtumaan kutsutaan yli 50 kansainvälistä vierasta. Suomalaisiin suunnittelijoihin tutustuvat muun muassa kansainvälisen muotilehdistön kuten Voguen ja i-D:n toimittajat.

Maailman katseet ovat kääntyneet Suomeen muun muassa ranskassa järjestettävän nuorten suunnittelijoiden Hyeres-kilpailun takia. Jo kolme vuotta finaalissa on ollut mukana suomalaisia suunnittelijoita. Kaksi vuotta sitten Satu Maaranen voitti kilpailun pääpalkinnon.

– Menestyksen kautta kansainväliselle muodin etujoukolle on tieto, että suomalainen suunnittelu on äärettömän korkeatasoista, jopa maailman parasta”, kertoo Louekari.

Suomessa järjestettävän tapahtuman lisäksi Pre Helsinki pyrkii rakentamaan verkostoja ja luomaan suunnittelijoille liiketoimintamahdollisuuksia. Pre Helsinki tuottaa hankkeita muun muassa Pariisin muotiviikolle sekä Kiinaan ja Hong Kongiin.

Pre Helsinki 20.–24.5.2015
www.prehelsinki.com

Video: Verna Kovanen ja Ida Kukkapuro
Videon kuvituskuva: Inka Pohjonen ja ensæmble

Teksti: Ida Kukkapuro

Suomen Kulttuurirahasto myönsi vuosijuhlassaan 27.2.2015 Pre Helsinki osuuskunnalle apurahan suomalaista muotia ja muotoilua esittelevän tapahtuman järjestämiseen.
, Jenni Heikkinen.

Videopelien lajinmääritys

Videopelit eivät usein ole pelejä ollenkaan, vaan lähempänä kirjoja, legopalikoita, elokuvia, urheilua tai taidetta, sanoo tutkija Veli-Matti Karhulahti.

– Puhumme videopelaamisesta yksittäisenä tekemisenä ja peleistä tietynlaisina esineinä, mutta ne sisältävät hirveän määrän toisistaan poikkeavia asioita. Ongelmana on, että on vain yksi sana, jolla kuvataan niin erilaisia tuotteita, Karhulahti selittää. Hänen mielestään kaikkien näiden tuotteiden näkeminen vain videopeleinä typistää laajan ilmiön turhan kapeaksi.

Väitöstutkimuksessaan Karhulahti on tehnyt pelien lajitaksonomiaa, luokittelua erilaisten ominaisuuksien perusteella. Erojen pohjalta voi ymmärtää lajien kirjoa. Tämä voi olla tärkeää esimerkiksi kun halutaan tutkia pelaamisen seurauksia.

– Klassisen määritelmän mukaan peli on fyysistä ja sosiaalista toimintaa. Kaikki videopelit eivät siinä mielessä välttämättä ole lainkaan pelejä.

Lisää pelisivistystä!

– Pelaamista ja videopelaamista koskevaa yleissivistystä puuttuu, Karhulati harmittelee. Hänen mukaansa keskustelua peleistä hankaloittaa se, että monet keskustelijoista eivät itse ole pelanneet, eivätkä ymmärrä, miten erilaisia tuotteita kutsutaan videopeleiksi.

– Pelillisyys voi olla vain marginaalinen osa videopeliksi kutsuttua esinettä.

Esimerkiksi World of Warcraft on sosiaalinen ympäristö ja virtuaalinen maailma, siellä ei ole pakko pelata lainkaan. Minecraft taas on ihan kuin legojen rakentamista, vain virtuaalisessa muodossa.

– Ja sitten on tietysti ne seikkailu- ja tarinapelit, joiden ’pelaaminen’ on itse asiassa lähinnä lukemista, Karhulahti huomauttaa.

Hänen seuraava tutkimuksensa käsittelee elektronista urheilua. Suosituinta eUrheilulajia, League of Legendsia, harrastaa säännöllisesti jopa 70 miljoonaa pelaajaa kuukaudessa. Saman pelikokemuksen ja ympäristön jakaa siis valtava määrä ihmisiä.

karhulahti

Jäävätkö videopelit historiaan?

– Ne esineet, jotka meillä on nyt ja joita meillä on ollut muutaman vuosikymmenen, ovat tietynlainen tapa pelata tai leikkiä. Tulevaisuuden leikki- ja peli-ilmiöillä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä niiden kanssa.

– Videopelaaminen – painottaen video-sanaa – ei varmastikaan silloin tunnu mielekkäältä termiltä. Nykyisetkään ’videopelit’ eivät aina ole riippuvaisia kuvasta, Karhulahti huomauttaa. Hän uskoo, että uusien pelaamisen muodot yleistyvät, nykymuotoiset videopelit nähdään osana historiallista kehitystä.

– Pelaaminen ja leikkiminen eivät kuitenkaan koskaan katoa.

Kuvat: Harri Tahvanainen

Veli-Matti Karhulahden väitöskirja Adventures of Ludom A Videogame Geneontology tarkastettiin Turun yliopistossa 8.5.2015. Karhulahti sai väitöstutkimukseensa apurahat Suomen Kulttuurirahastolta sekä Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastolta.
, Jenni Heikkinen.

Fantasiamaisemassa – Petri Ala-Maunus maalaa entistä abstraktimpia teoksia

Ylimaisema, fantasiamaisema, päällekäyvä. Näillä sanoilla Petri Ala-Maunus kuvailee uusia maalauksiaan, jotka ovat parhaillaan esillä Galleria Heinossa Helsingissä.

AM07 AM03

Paratiisi on ollut Ala-Maunuksen aiheena aiemminkin. Aiemmin paratiisimaisema on kuitenkin ollut töissä vain taustaa pääosassa olleille ihmisille. Nyt Ala-Maunus halusi kokeilla pelkkää maisemaa. Idean hän sai tamperelaisen lounaspaikkansa seinämaalauksesta. Joku vuoristomaisemassa ei tuntunut oikealta.

– Tajusin, että ongelma oli siinä, että maalaus oli tehty liian nopeasti ja siksi se alkoi ärsyttää. Ajattelin, että jos teen maisemaa, en välitä ajasta, vaan keskityn mieluummin yhteen työhön vaikka kuinka kauan. En mieti, miten vähällä voin päästä vaan kuinka paljon voin antaa.

Ideat tekemisen kautta

Ala-Maunus kertoo hakeneensa uusiin tauluihinsa äärimmäistä kauneutta ja puhtautta. Hän on aiemmin tehnyt selkeämmin esittäviä maalauksia, mutta uusissa töissä esittävä osa voi olla pieni. Tauluissa on myös tyhjiä kohtia.
– Tyhjän tilan jättäminen on minulle uutta ja se on välillä hankalaakin, Ala-Maunus kertoo.

Rohkeutta vaati myös valuttamistekniikka, jossa maali saa valua vapaasti työn pintaa pitkin.

– Kiinnostavinta on, kun antaa vain mennä eikä noudata liian tarkkaan mitään suunnitelmia. Parhaat ideat tulevat aina tekemisen kautta.

AM01 AM06

Vanhat työt uuteen käsittelyyn

Tällä hetkellä työn alla on teoksia Kankaanpään taidekoulun 50-vuotisjuhlanäyttelyyn. Sinne hän maalaa uudestaan ensimmäisen ja toisen opiskeluvuotensa teoksia. Vanhat taulut löytyivät Ala-Maunuksen lapsuuskodista melko huonokuntoisina.
– Ne ovat aloittelijan töiden näköisiä, Ala-Maunus muotoilee. Teoksissa on kuitenkin kiinnostavuutensa.

– Kaikella mitä maalaa, on aina yhteys aiemmin tehtyyn – paitsi näillä ensimmäisillä töillä, joista kaikki on lähtöisin. Niissä käsittelen monia aiheita ensimmäistä kertaa.  Hain jo silloin realistista esittävyyttä töihin, mutta taito ei riittänyt. Mielenkiintoista nähdä, mihin nyt pystyn.

Kuvat: Harri Tahvanainen

Suomen Kulttuurirahasto myönsi vuosijuhlassaan 27.2.2015 Petri Ala-Maunukselle apurahan taiteelliseen työskentelyyn ja näyttelyiden järjestämiseen.
, Jenni Heikkinen.