Terapiakoira Viljo saduttaa

Se on valtava. Sen kuononpää on nyrkinkokoinen.
– Berninpaimenkoiraksikin Viljo-Valdemar on suuri, painoa on 58 kiloa, sanoo omistaja, eläinavusteinen valmentaja, Hali-Koira-yrittäjä Maarit Haapasaari.

Kookas koira tekee vaikutuksen, mutta ei ole hippuakaan pelottava. Viljo-Valdemar on tarkkaavainen ja olemus henkii huolehtivaisuutta. Vieraiden luokse se ei mene ilman emännän lupaa. Sillä on rauhallinen luonne ja taitoa. Viljo on työskentelee terapiakoirana.

Viljo on ensimmäisiä lukukoiria ja tekee koira-avusteista työtä ”halikoirana”. Nyt se on laajentanut toimintaansa kirjoittamis- ja sadutuspuolelle.

HaliKoira3

 

Kerro Koiralle -tunneilla innostetaan lapsia kielelliseen ilmaisuun ja kasvatetaan samalla empatiakykyä. Lapsia kannustetaan kertomaan tarinoita koirasta ja koiralle. Työpajoissa tuotetaan pieniä minä-muotoisia tarinoita koiran näkökulmasta: miten koira kertoisi päivästään tai raportoisi haju-uutisia.

Koiran auktoriteetilla

Taideohjauksen ja eläinavusteisuuden yhdistäminen on uutta kansainvälisestikin. Kokemukset ovat positiivisia. Sanataideohjaaja Veera Vähämaa kertoo, että Viljo luo rentoa ilmapiiriä ja hyvää yhdessäolon tunnelmaa.

Viljo on auktoriteetti ja muusa. Se rauhoittaa ja sillä on hyvä pelisilmä.
– Kun Viljo kävelee kähinän keskelle ja asettuu rapsutettavaksi, jatkuu työskentely pian.

Viljo-ValdemarHalikoira
Ammatti: Halikoira
Rotu: berninpaimenkoira
Ikä: 4 vuotta
Harrastus: jalkapallon kantaminen
Herkku: ryynimakkara

 

 

Teksti: Taina Saarinen
Kuvat: Mari Männistö ja Maarit Haapasaari

Suomen Kulttuurirahasto myönsi Kirjantalo ry:lle Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan Kerro Koiralle -sanataidetoiminnan järjestämiseen erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille.
, Jenni Heikkinen.

Tehdassaari tuo tapahtumat keskelle Nokiaa

Vanhan nokialaisen tehdasrakennuksen suojissa tapahtuu paljon. Tehdassaaressa järjestetään koko perheen tapahtumia, taidenäyttelyitä, juhlia ja työpajoja. Lisäksi Tehdas 108 antaa työtilat kymmenkunnalle eri alojen ammattilaiselle. Vanhan tehdaskiinteistön käyttöönsä ottanut Tehdassaaren Osuuskunta on työskennellyt vuodesta 2012 kehittääkseen talosta yhteisöllisen kulttuurikeskuksen ja työtilan.

tehdas09

 

tehdas08

 

tehdas07

 

Toiminnassa alusta asti mukana ollut osuuskunnan jäsen Sanna-Kaisa Salonen kertoo kulttuurikeskuksen saaneen paikkakunnalla paljon huomiota ja se tunnetaan jo melko laajasti. Odotuksiakin on, niin paikkakuntalaisilla kuin tehdassaarelaisillakin.
– Suuria suunnitelmia riittää, Salonen nauraa.
Talossa toimii eri alojen ammattilaisia graafikosta eri alojen taiteilijoihin, joten toiminnan kirjo on suuri.
– Onneksi tila mahdollistaa monenlaista, Salonen sanoo. Lähitulevaisuudessa luvassa onkin esimerkiksi taidesuunnistusta ja valokuvanäyttely.

tehdas11

 

tehdas16

 

Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaarelle apurahan muun muassa tanssisalin rakentamiseen ja Kotona-yhteisötaidehankkeen toteutukseen.  Viime syksynä toteutettu projekti sai osallistuneilta ja yleisöltä hyvää palautetta. Kaikille avoimessa hankkeessa eri-ikäiset osallistujat toteuttivat tanssillisen esityksen ja tekivät taidetta.

Projektin vetänyt tanssitaiteilija Noora Nenonen toivoo, että vastaavia projekteja voitaisiin järjestää jatkossakin.
– Apurahat mahdollistivat sen, että osallistuminen oli ilmaista, mikä on minulle tärkeää. Kulttuuri ei saa olla vain paremman väen oikeus.

tehdas15

 

tehdas10

 

Kuvat: Harri Tahvanainen

Lisätietoa Tehdassaaresta: www.tehdas108.fi

Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto myönsi vuonna 2014 Tehdassaaren Osuuskunnalle apurahan teollisuustilan muuntaminen taiteen työ- esiintymis- ja harrastustiloiksi sekä yhteisötaideprojektin toteuttamiseen.
, Jenni Heikkinen.

Viuluviikareiden etäopetus vie musiikin iloa Alaskaan asti

International Minifiddlersissä, Kansainvälisissä Viuluviikareissa, Géza Szilvay opettaa viulunsoittoa videoyhteydellä. Caprice Oy:n organisoimassa projektissa on pilottivaiheessa mukana oppilasryhmiä ja opettajia eri puolilta Suomea, sekä Australiasta, Färsaarilta ja Alaskasta. Uusimman videoneuvottelutekniikan avulla kaukaisissakin maailmankolkissa voidaan tarjota korkeatasoista soitto-opetusta. Opetusmetodina on Szilvayn 1970-luvulla kehittämä Colourstrings, joka perustuu kuviin ja väreihin yhdistäen leikin ja harjoittelun.

Video: Ida Kukkapuro ja Verna Kovanen.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi 27.2.2015 Caprice Oy:lle apurahan viulunsoiton etäopetuksen pilottiprojektiin.
, Jenni Heikkinen.

Revontulien äänten mysteeriä ratkaisemassa

”Hauki”, kuulostaa naisen ääni kuiskaavan kohinan keskellä. Aalto-yliopiston akustiikan professori Unto K. Laine soittaa äänitystä, jonka on tehnyt Kolin maisemissa revontulten valaistessa taivaan.

Laineen mukaan revontulten aiheuttamat äänet voivat kuulostaa myös vesiputouksen jylinältä, rätinältä tai paukkeelta. Äänistä on kertomuksia ympäri maailmaa vuosisatojen ajalta, mutta tiedemaailmassa moni epäilee yhä, onko ilmiötä edes olemassa.

– Tieteen puolella oltiin aika tylyjä, että tämä on kansantarinaa. Se oli tilanne vielä vuonna 2000, Laine kertoo. Hän päätti tutkia aihetta. Nyt takana on satoja öitä äänityksiä ja Laineella on ilmeisesti ensimmäisenä maailmassa tallenteita revontulten ääni-ilmiöistä.

revontuli1

 

revontuli4

 Akustiikan asiantuntemus ratkaisi

Laine on ensimmäinen ilmiötä tutkinut akustiikan asiantuntija, ja hän uskoo sen olleen ratkaisevaa onnistumisen kannalta. Laitteistoa on pitänyt rakennella itse ja mikrofonien on oltava äärimmäisen herkkiä. Laine käyttää äänitykseen kolmea mikrofonia, jotta tietäisi, mistä suunnasta ääni tulee. Äänityspaikan on oltava avoin ja hyvin hiljainen.

– On pieni lottovoitto saada revontuliääniä talteen. Pitää olla rasvatyyntä, ei liian kosteaa ja taivaalla on oltava kunnon show.

Vuosituhannen vaihteesta ilmiötä tutkineen Laineen ensimmäinen äänitys onnistui yllättävänkin nopeasti tutkimuksen aloittamisen jälkeen. Huhtikuussa 2000 hänen opiskelijansa soitti ja käski katsoa ulos.

– Siellä oli hurjat revontulet. Silloin tuli kiire.

Laine pakkasi autoon ne äänityslaitteet, mitkä sattui löytämään ja oli pian pikkukengissä pakkasessa mikrofonin kanssa kuuntelemassa rätinää. Mikrofonikin oli halpamallia.

– Se jäi harmittamaan, ja piti päästä jatkamaan paremmilla välineillä.

revontuli3

 

revontuli2

Totta vai tarua?

Mutta miten revontulten äänet voivat olla edelleen kiistanalainen kysymys? Sitä Lainekin ihmettelee.

– Revontulia on pelätty ympäri maailman, ehkä se traditio jatkuu.

Äänten leimaaminen humpuukiksi olikin yksi syy, miksi Laine halusi alkaa tutkia aihetta. Moni ei ollut edes uskaltanut kertoa kuulemistaan äänistä, koska pelkäsi leimautuvansa hulluksi.

– Luin ääniä kuulleiden kertomuksia ja siinä kohtaa kävi jonkinlainen eettinen kolahdus, että entäs jos nämä havainnoijat ovatkin täysin oikeassa ja sitten niitä haukutaan ja mollataan. Tuli sellainen olo että olisikohan aika tehdä jotain tälle asialle.

Äänen aiheuttaja yhä mysteeri

On yhä mysteeri, millainen fysikaalinen ilmiö äänen aiheuttaa. Laineen hypoteesi on, että revontulivalon liikkuessa myös sähkömagneettinen kenttä muuttuu laukaisee ilmiön, joka aiheuttaa äänen alle sadan metrin korkeudessa.

Nyt Laine pyrkii tekemään uusia äänityksiä ja käy vanhoja tallenteita läpi. Toiveissa on, että jossain vaiheessa tietokone pystyisi automaattisesti tunnistamaan tallenteista oikeanlaiset äänet.

Ilmiön lopulliseksi todistamiseksi tarvitaan myös Laineesta riippumattomien ryhmien tutkimustuloksia. Monet tutkimus on kuitenkin jo vakuuttanut. Viime kesänä Laine sai viestin pohjoisirlantilaiselta tutkimusryhmältä, joka tutkii meteorien aiheuttamia ääniä ja toivoi voivansa tehdä yhteistyötä. Meteorit palavat noin 20 kilometrin korkeudessa, joten niistä ei pitäisi syntyä kuultavaa ääntä, mutta äänistä on kuitenkin havaintoja. Onkin mahdollista, että äänten takana on samoja tekijöitä kuin revontulien kohdalla.

Kuuntele Laineen tallennetta revontuliäänistä:
revontuli

 

Kuvat tallannustilanteesta: Janne Kommonen
Kuvat hauki-tallenteesta: Harri Tahvanainen

Toinen tallenne revontulien äänistä löytyy täältä.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi 27.2.2015 akustiikan professori Unto K. Laineelle apurahan revontuliin ja meteoreihin liittyvien ääni-ilmiöiden tutkimiseen.
, Jenni Heikkinen.

Kisastudion me ja muut

– Kansallista identiteettiä ei rakenneta vain poliittisessa puheessa, vaan esimerkiksi urheiluselostuksissa ja -uutisissa. Niissä toistetaan stereotypioita ja myyttejä suomalaisuudesta, tutkija Elina Salomaa sanoo.
Siksi Salomaan tutkimusaiheena onkin, millaisia kuvia ’meistä’ ja ’muista’ syntyy Ylen jalkapallon MM-kisojen kisastudiossa toimittajien ja studiovieraiden keskustelun sekä yleisön lähettämien twiittien kautta.

Kisastudion ja twiittien muodostamaa kokonaisuutta tutkiessaan Salomaa perehtyy aiheeseen, josta ei vielä muuta tutkimusta löydy.
– Televisiosta twiittausta on tutkittu, mutta minulla aiheena on televisiossa twiittaaminen, Salomaa määrittelee.

twitter1

 

– Enää ei vain katsota televisiota, vaan käydään keskustelua sosiaalisen median ja kisastudion kanssa. Katsojat eivät ole passiivisia.

Tällaista television ja sosiaalisen median yhteensulautumaa kutsutaan sosiaaliseksi televisioksi. Ilmiötä kuvaa myös englanninkielinen käsite second screen, eli toinen näyttö, joka on jatkuvasti läsnä television ohella.

Kurinalaiset saksalaiset ja muita kliseitä

Yleensä urheilukisojen aikaan sekä studiossa että katsomoissa pidetään peukkuja suomalaisille ja me-hengen luominenkin on melko yksinkertaista. Jalkapallon MM-kisoissa Suomi ei kuitenkaan ollut mukana, joten tarjolla ei ollut valmista valmista me ja muut -asetelmaa.
– Haluankin tutkia, miten suomalaiset identifioituvat muihin kansoihin tai miten Suomi tuodaan mukaan keskusteluun. Vai syntyykö joku muu ”me”, kuten vaikka ”me Saksan kannattajat”, Salomaa selittää.

twitter2

 

Tutkimus on vasta alussa, mutta jo pikaisella studiolähetysten tutkimisella Salomaa huomasi twiiteissä toistuvia aihepiirejä.
– Paljon on tietenkin pelitilanteiden kommentointia. Lisäksi on sanaleikkejä pelaajien ja joukkueiden nimistä, stereotypioita joukkueista ja twiittejä siitä, miten myöhään yöllä Suomen aikaa pelattujen pelien katsomisen sai sovitettua muuhun elämään.

Stereotypiat joukkueista ovat näkyvintä kansallisten identiteettien ja kategorioiden rakentamista.
– Kommentit olivat sellaisia, että ”saksalaiset ovat kurinalaisia” – ja afrikkalaiset joukkueet taas sitten eivät.
Vastaavat stereotypisoinnit toistuivat Salomaan mukaan esimerkiksi ennen peliä esitettävissä joukkueiden esittelyissä, ja niitä korostivat muun muassa musiikkivalinnat.

– Seuraavaksi alan purkaa, millä muilla tavoin pelaajia ja joukkueita kategorisoidaan.

KUVAT: Harri Tahvanainen

Kuvauspaikka Suomen Urheilumuseo.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi 27.2.2015 filosofian maisteri Elina Salomaalle apurahan Twitterin ja television kisastudion välistä vuorovaikutusta käsittelevään väitöskirjatutkimukseen.
, Jenni Heikkinen.

Säätiösetä sanoo näkemiin

Apurahat on nyt myönnetty, vuosijuhla ohi ja seuraavaan hakuun on yli puoli vuotta aikaa. Onko nyt aika levätä? Ei! Säätiösedän on tullut aika palata varsinaisten töiden pariin. Tällä videolla Säätiösetä sanoo näkemiin – toistaiseksi.

, Jenni Heikkinen.